Pitkä nainen - onni vai ongelma?

Luontoäiti määrää, kenet meistä on tarkoitettu kasvamaan niin kutsuttaja normimittoja pidemmäksi. On aivan turhaa lähteä taisteluun tällaista voimaa vastaan varsinkin, kun sille ei ole minkäänlaista oikeutettua syytä. On kuulemma olemassa keinoja, joilla lapsen, pääasiallisesti tytön, pituuskasvua voidaan vähentää, mutta mahdollisia haittavaikutuksia on pitkä lista ja tuloksena on muutama sentti vähemmän. Itse näen nuo muutamat kadotetut sentit myös haittavaikutuksena, koska olen äärettömän ylpeä jokaisesta 185:tä sentistäni - etenkin niistä viimeisestä viidestä, jotka erottavat minut massasta.

Ymmärrän, että kaikki pitkäksi siunaantuneet tytöt eivät välttämättä tunne oloaan yhtä kotoisaksi kuin minä omissa piireissäni. Perheeni ja useimmat sukulaiseni ovat nimittäin samaa pidemmänpuoleista kastia ja koripalloharrastukseni takia minua ympäröi jatkuvasti pitkät naiset sekä miehet, jotka kaikki kantavat senttinsä ylpeydellä. Useimmiten oikein harmittaa, että isosiskoni sai vielä kuusi senttiä enemmän kuin minä. Tasapuolisuuden nimessä olisin mieluusti ottanut niistä vaikka puolet. Tasan ei kuitenkaan käy onnen lahjat ja tämän saa huomata jok’ikinen ihminen jossain elämänsä vaiheessa. Useimmiten se tapahtuu jo kouluaikoina, jolloin totuudet tai kateuden kaakatukset lentelevät raakoina lasten suusta.

Vanhemmat, jotka pelkäävät tyttärensä kasvavan “liian pitkäksi” oletettavasti ovat huolissaan siitä, että lapsesta tulee jotenkin poikkeava ja joutuu siitä kärsimään. Kouluja käyneenä voin kokemuksesta kertoa, että meissä kaikissa on jotakin poikkeavaa ja koulutoverit ovat siitä aina ensimmäisenä huomauttamassa. Olen myös todennut, että negatiiviset huomautukset naisen tai tytön pituudesta johtuvat ainoastaan kateudesta ja kommentoijan omasta epävarmuudesta. Itse jouduin odottamaan lukioon saakka, kunnes luokanpojat saivat minut kiinni pituuskasvussa ja tyttökaverini asettivat minut alaluokilta asti tietynlaiseen isosiskon roolin, josta nautin täysin, sillä kotona olin perheen kuopus. Lapsuudesta on harva varmasti selvinnyt ilman jonkinsorttisia arpia - olit sitten punapää, rillipää, pätkä, pulska tai mitä tahansa muuta, niin olet joskus varmasti saanut siitä kuulla. Pituudessa hyvä puoli on se, että näin aikuisena sitä osataan jo arvostaa ja monet myöntävät olevansa kateellisia ja ihailevat ryhdikästä, komeata pitkää naista.

Miesten reaktiot ovat usein huvittavia ja jokseenkin töksähtäviä. Vastaantulijat katsovat päästä varpaisiin ja ohikäveltyäni heidän päänsä kääntyvät vielä kenkieni takaosaan tarkistaakseen kengänkorkoni pituuden tai sen puuttumisen. Keskustelut lyhyempien miesten kanssa alkavat usein toteamuksella: “Sähän oletkin aika pitkä. Pelaat sä lentopalloa tai jotain?” Ajoittain miehissä esiintyy arkuutta, kun tekisi mieli mennä pitkälle naiselle juttelemaan. Monet tyytyvät vain ihastelemaan kauempaa, mutta ne, jotka lopulta uskaltautuvat lähestyä, ovatkin varmemmin juttukaverin arvoisia.

En väitä, että pitkän naisen elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Kuten kaikilla, myös meillä on haasteemme. Naisellisia kenkiä on vaikea löytää ja niistä joutuu usein maksamaan tuplahinnan, housunlahkeet loppuvat usein kesken ja hihanpituus ei aina riitä koko rannetta peittämään, mutta asenteet ovat pikku hiljaa muuttuneet ja sen myötä valikoimat parantuneet. Pitkä nainen ei ole enää mikään luonnonoikku vaan kasvava luonnonvara. Meitä on jo huimasti enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Vanhemmille, etenkin tuleville, joille siunaantuu pitkäksi kasvava lapsi, haluaisin sanoa: kannustakaa lastanne aina pitämään pää pystyssä, selkä ryhdissä ja pilke silmäkulmassa, sillä palautetta satelee pitkin elämää eri tahoilta. On kuitenkin muistettava, että meidän kaikkien on ristimme kannettava, mutta verrattuna muihin, meidän pitkien risti jää suhteellisen pieneksi.

Tähän loppuun on vielä pakko hiukan mainostaa pienen yksiön omistajana, missä säilytystilat ovat rajalliset. Eräs usein unohdettu etu pituudessa tässä materialistisessa maailmassa on mahdollisuus hyödyntää kaikki kodin yläkaapit jokapäiväisessä elämässä - ja piilottaa salaisuuksia lyhyemmiltä.

nim. Senttiäkään en vaihtaisi