Nimittelyä mediassakin
Meidän aikanamme ulkonäkö on saanut suhteettoman suuren merkityksen. Ulkonäön erikoisuudet tai puutteet ovat hyvinkin vakava asia erityisesti tietyssä iässä. Olemme kaikki jo tietoisia siitä, että on sopimatonta nimitellä ihmisiä tietyillä ulkonäköön liittyvillä sanoilla, esimerkiksi: neekeri, mustalainen, kääpiö, läski.. Paremmin ilmaistuina ne kuuluvat: afrikkalainen, romani, lyhytkasvuinen, muodokas. Loukkaavina piilovihjauksina ulkonäköön koetaan jopa mainosten innoittaviksi tarkoitetut sanat, kuten ”plus-koot ”, ”isojen tyttöjen mallit”, ”XL-asut”, ”suurenmoiset naiset”. Pelkkä kokonumero kyllä riittäisi, se kertoisi vihjailematta ja nimittelemättä sen, millaiselle henkilölle asu on tarkoitettu, esim. koot 44-60. Piilovihjailu aikaansaa mielipahaa ja liikkeeseen kohdistuvaa ” Sieltä en osta” - asennetta.
Jatkuvan irvailun ja nimittelyn kohteena on vielä nykyäänkin eräs ihmisryhmä jopa mediassakin ja siellä erityisesti urheilutoimittajien ”hampaissa”. Poikkeava pituus on se ominaisuus, joka tuntuu yhä edelleen oikeuttavan ja suorastaan innoittavan myös julkisen sanan edustajia pöyristyttävään nimittelyyn: hujoppi, korsto, kolossi, hongankolistaja, goljatti, jätti, jättipoika, kanootit jaloissa, kädet kuin leipälapiot, pätkä jne. Kun toimittajat viljelevät herjaavia sanoja ja sanontoja, kansalaiset olettavat sen olevan normaalia, hyväksyttävää kieltä, joka kaikkien sopii ottaa käyttöön. Lieneekö toimittajilla itseensä kohdistuvaa häpeää omasta koostaan, ja se kanavoituu kiinnittämällä paljon huomiota erityisen pitkiin henkilöihin? On aiheellista kertoa ihmisen suorituksista, aikaansaannoksista, eikä hänen ulkonäöstään. Jos ulkonäöstä on kerrottava, se pitää tehdä tasapuolisesti, esimerkiksi luetella asiallisesti urheilujoukkueen jokaisen jäsenen henkilökohtaiset tiedot.
Tullaanko nimiteltäessä ajatelleeksi sitä, että ulkonäkö tappaa? Ulkonäkö on niin kuolemanvakava, arka asia, että sen takia ihmisiä kuolee laihdutukseen. Tiedetäänkö, mitä tuntee joku hyvin pitkä lapsi / nuori, ihminen, kun ei voi pituuttaan laihduttamallakaan poistaa? Pituuden muuttaminen vaatii tietynlaisten terveysriskien ottamista ja kipujen kestämistä. Voidakseen lyhentyä on jo noin 10-vuotiaana alistuttava voimakkaaseen hormonihoitoon tai jalkojen luiden operoimiseen. Näihin alistutaan jopa muutaman sentin lyhennyksen saamiseksi: esimerkiksi ennustettu pituus 215cm, ”hoidettu” aikuispituus 208cm. On myös vakavia sairauksia, jotka aiheuttavat poikkeavaa pituuskasvua. Poikkeava pituus ei siis todellakaan ole tuijottelun, ivailun eikä vitsailun asia. On jo aika oppia suhtautumaan sivistyneesti, puhumaan nimittelemättä ja asianmukaisen kohteliaasti myös pituuden takia ”erilaisesta ” ihmisestä
Maiju Havinen