Miranda -sarja on erittäin suosittu kotimaassaan pitkien naisten todellisesta elämästä kertovana tarinana. MIranda on jopa päässyt kauniiksi kansikuvatytöksi Englannin Pitkien Klubin -jäsenlehteen.
Ohjelmaa voi katsoa "viihdyttävänä? huumorina", mutta me kaikki pitkät naiset tiedämme totuuden. Olemme kaikki Mirandoja, joita puhutellaan/kohdellaan miehinä, joitakin enemmän toisia vähemmän, mutta aina esim. keskimittaisille tarkoitetuissa kenkä- ja vaatekaupoissa.
Miranda Hart on suuresti ihailemani nainen, joka on nostanut kissan pöydälle. Asiassa on yhdenkaltaisuutta Neil Hardwickin Sisko ja sen veli -sarjan kanssa. Neil osoitti, kuinka me kohtelemme toimintaympäristössään rajoittuneita ihmisiä, huudamme kuurolle, viitomme sokealle, epäämme ravintolaan pääsyn "juopumuksen takia" pakkoliikkeiseltä ihmiseltä jne. Sarjassa ei kohdeltu huonosti vammaisia henkilöitä, vaan muille osoitettiin, miten typeriä asenteita onkaan olemassa.
On erinomainen asia, että asioista keskustellaan, mutta kuten niin usein, jos asia ei koske henkilökohtaisesti, se ei mene perille puhuttuna tai kirjoitettuna paperille. Silloin liikkuva kuva tarjoaa paljon paremmat mahdollisuudet. Mutta jotta saavutetaan "kansan syvät rivit", ohjelma on tehtävä keinoin, joita nämä ymmärtämättömät ihmiset ymmärtävät. Asialliset dokumentit vajoavat usein suohon surkuttelun kera.
Nautitaan siis pystyrinnoin pitkästä upeasta naiseudestamme ja suositellaan huonoa kohtelua tarjoaville kanssaihmisille treffejä Mirandan kanssa parhaaseen katseluaikaan. Minä ainakin aion vastaisuudessakin varmistaa tallentamalla, että näen jokaikisen jakson.
